Riskit tuovat elämään makua

maanantai 13. helmikuuta 2012

se mitä meillä ei ole, sitä me emme tarvitse

Pitäiskö mun paeta syksyä, vai pysähtyä ja tuottaa tekstiä? Mieleni kaukana mutta ruumiini tässä, paljonko joudun matkustamaan että löydän rauhan? Jos lennän Turkkiin ja koneesta ostan ylimääräisen ajan meille, tapaammeko siis tänään? Haluaisitko aikan? Ota, ota se! En minä aikaa tarvitse! Vie myös ruokani, rahani, peittoni, tupakkani, yöuneni, ajatukseni, itseni, etenkin itseni. En minä itseäni tarvitse kun sinä olet minun.


OU MAI GAAD
nuoret ovat pilalla
sanoo itse nuori
Oletteko kaikki 
nimimerkkejä 
kyllästyneet?

OU MAI GAAD
vanhukset ovat hitaita.
Anteeksi he eivät näe
tässä nuorten
yhteiskunnassa.


OU MAI GAAD
aikuiset ovat
hapannaamoja ja tyhmiä
He ovat vai kaiken
herroja?


Muuttakaa nyt mun ajatukseni
pelastakaa nyt mun ajatukseni
kun olen alkanut huomata tän
maailman menon. EU tekee
siis meistä desinfioituja mykkiä sileitä.

MENNEISYYS

NYKYHETKI


mitä mummot ajattelee nuorista naisista, jotka ovat juuri keksineet miten eletään?
mitä papat ajattelee nuorista miehistä, jotka ovat juuri keksineet autolla kaahailun?
vihaako ne meitä kun niiden aika meni jo?

mieli oksentaa se on ahminut taas liikaa
päänsärky merkkaa..... jotain vakavaa, ongelma mielessä
sit sä heräät siihen ko sun silmät on suuret ko lautaset

Ei kommentteja: